Muutaman päivän saimme loman alussa nauttia tällaisista keleistä:

Ehdimme jopa esittelemään Kiimingin ylpeyttä, Koitelin koskea, isovanhemmille:

Mutta nyt on KYLMÄÄ (mutta mieluummin +11 kuin real feel +48) ja sataa vettä jo monettakohan päivää... Mutta en valita, aika on muutenkin kulunut sisätiloissa lähinnä ullakon kimpussa. Yhä edelleen sieltä löytyi mitä kummallisempia asioita, joita olemme sinne säilöneet. Mitä ihmettä olenkaan ajatellut tekeväni rikkinäisellä pyykkikorilla, silityslaudalla ja vauvan ammeella??? Ja se pölyn määrä mikä sinne neljän vuoden aikana on kertynyt on ollut aivan uskomaton!

Mutta nyt ollaan jo voiton puolella! Tänään vuorossa peräkärryn täyttämistä kaikella rojulla.

Pientä stressiä on vain ilmassa, sillä torstaina pitäisi lähteä reissunpäälle Suomea kiertämään, tavarat eivät ole löytäneet paikkojaan ja tilaa pitäisi tehdä pian saapuvalle muuttokontillekin. Ihmekös tuo, että unta ei aamun tunneille enää riitä. Olen heräillyt neljän maissa jo monena aamuna stressaamaan... Tekisi mieli jäädä kotiin, mutta tämä on kesän ainoita hetkiä jolloin voimme lähteä kauemmaksi. Ja tiedän että hauskaa on luvassa!

Monta unohtunutta asiaa on taas pitänyt omaksua:

-yösähkö

-kraanavesi (Keskimmäinen etsi kiivaasti ensimmäisenä aamuna vesiautomaattia ennen kuin muistutin kraanavedestä)

-valoisat PITKÄT illat

-aamun lehti

-puhelinterroristit eli kaikenlaista maan ja taivaan väliltä kauppaavat puhelinmyyjät, jotka iskivät kimppuun kuin hai limppuun avattuani Suomen puhelimeni. Kahtena ensimmäisenä päivänä sain 4-5 puhelua heiltä...

-muovipussit ja niiden täyttäminen ITSE ruokakaupassa

-hiljaisuus... Olemme varsinainen Kiljusen herrasväki, lapsilla meinaa vielä olla kiinavolyymi päällä..

-digiboksi

-ostoskorin hinta

-järkyttävät LADOT omakotitalojen takapihoilla tai parhaimmillaan etupihoilla

-Oulun murre... Sitä en itse osaa enkä kyllä välitä oppiakaan kunnolla

-kesäauton omat erityispiirteet (menin ostamaan isoja kukka-amppeleita ja vasta maksuvaiheessa tajusin, että minulla EI ole tavaratilaa... Onneksi palvelu pelaa ja sain amppelit kotiin tuotuina. Mutta pakko se on vihdoin myöntää, Kupla ei voi olla viisihenkisen perheen YKKÖSauto...)

***

Pikkuhiljaa olen alkanut ottamaan yhteyksiä ulkomaailmaankin ja soitellut muutamia puheluja ystäville. Minulla menee aina Suomeen palattuani pari viikkoa hiljaiselossa ennen kuin alan "heräämään" ja ottamaan kontakteja ympäristöön.