Kirjoitin juuri pitkän, pitkän vuodatuksen ja se kaikki kirjallinen tuotos katosi bittiavaruuteen sillä hetkellä kun läppärin akku päätti yllättäen sammua. Huoh….
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Palaan kuitenkin viimeisiin päiviin Suzhoussa ja Kiinassa.
Torstaina pojilla oli End of Year concert. Jokainen luokka-aste esitti lauluja. Keskimmäinen muiden 3.luokkalaisten kanssa esitti Bon Jovin ”It´s my life” uudelleen sanoitettuna ”It´s my time”. Esikoinen oli esittänyt saman laulun kolmannelta päästessään ja yhä edelleen koskettavat sanat toivat äitylin silmiin kyyneleet…
Viidesluokkalaiset. Bongaatko meidän pellavapään?
Muutenkin tilaisuus oli aika herkkä, olihan se VIIMEINEN Primary tilaisuus SSIS:ssä. Lopuksi koko Primary kokoontui laulamaan lavalle ja teatterin käytäville "Give us hope"... Todella vaikuttavan kuuloista kun lähes 600 oppilasta lauloi.
Perjantaina oli Prinsessan vuoro viettää End of Year-konserttia. Hienoja esityksiä oli päiväkodin puoli saanut aikaan.
Prinsessa toivottaa yleisön tervetulleeksi heidän esitykseensä suomeksi:
Ms.Wu sekä suloiset Bryce, Prinsessa ja Winky:
Otimme neidin mukaan kotiin suoraan konsertista, ensin jätettyämme haikeat hyvästit opettajalle, luokkatovereille ja muutamalle ystäväksi muotoutuneelle äidille.
Prinsessa ja hänen ihana opettajansa Ms.H:
Keskimmäinen ja hänen opettajansa Ms. W. Thank you so much for "Holy Cow"!
Kaikki lapset saivat jälleen kerran erinomaiset todistukset. Kaikkien aineiden arvostelut olivat joko parantuneet tai pysyneet samassa.
Esikoisen opettaja oli lisännyt hauskan kommentin todistuksen loppuun: ”I will miss J. and hope he continues enjoying school and keeps smile on his face… he does support Liverpool so it is not all good…”. Opettaja on Manchester United-fani henkeen ja vereen, ja heillä on ollut hauskaa molempien kannustaessa omaa joukkuettaan. Opettajan huumori sopi vallanmainiosti Esikoiselle ja luulen, että Mr. Turneria tullaan kaipaamaan tulevaisuudessa. Kerrankin hän oli heittänyt Esikoiselle kommentin "Don´t worry, just play football.."
Keskimmäisen opettajan kommenttia oli mukava lukea. Hän kirjoitti miten Keskimmäinen pitkän poissaolon jälkeen sopeutui takaisin kouluun nopeasti, on paljon sosiaalisempi, itsevarmempi ja itseluottamus on noussut kohisten. Ihanaa, sillä hän on ollut se meidän kaikista ”suomalaisin” luonteeltaan…
Prinsessan todistukseen Early Years´n johtaja oli muistellut kuinka Prinsessa aikoinaan vieraili hänen luokassaan (hän oli Keskimmäisen ope KG:ssä) rattaissa istuvana taaperona ja nyt ”valmistuu” jo Kindergartenista. Kuinka nopeasti aika kuluukaan!
**
Kaksi viimeistä päivää Suzhoussa sai lisäväriä vedettömyydestä. Koko asuinalueen vesi katkesi, sillä läheisellä tietyömaalla onnistuttiin katkaisemaan vesiputki. Ja luonnollisestikaan korjaaminen ei hetkessä onnistunut.
Siinä jäi sitten loppusiivoukset tekemättä, suihkussa käymättä ja likapyykit pesemättä… Vessatkin saatiin vedettyä vasta ihan lähtöhetkellä, kun putkistoon tuli hieman painetta…Oli onnen hetki kun pääsimme suihkulliseen hotelliin perjantai-iltana…
Perjantaina taivaskin itki kun lähdimme pois… Vettä tuli koko iltapäivän kuin Esterin ahterista. JinJi-järvessä oli mahtavat aallot ja se suorastaan tulvi. Saimme siis niskaamme Fengshen-myrskyn rippeet. Kaatosateessa kannoimme loput tavarat roskikseen. Suurin osa ei sinne edes ehtinyt sillä naapurin mummeli oli haukkana paikalla. Sinne meni tyynyt, liinavaatteet, ruuat, likaiset astia, pesuaineet. Kaikki.
Mummeli lajittelupuuhissa autotallissa:
Viimeinen päivä oli selvästi vaikein Esikoiselle. Hän oli ehtinyt luoda ne parhaimmat ystävyyssuhteensa näiden neljän vuoden aikana ja kavereista eroaminen oli vaikeaa. Onneksi tilannetta hieman helpottaa se, että hänen neljästä parhaasta ystävästään kolme muutakin muutti samaan aikaan. Toivottavasti pojat pitävät yhteyttä keskenään ja ehkäpä jonain päivänä tapaavatkin.
Sen suuremmin en ole analysoinut poislähtemistä vaan nauttinut täysillä Suomesta. Toki haikeaa oli erota ystävistä, jättää se ihana talo taakse… Nämä neljä vuotta Suzhoussa ovat olleet elämäni parhaita vuosia, olen nauttinut elämästäni, kokenut kaikenlaista sekä positiivista että negatiivista, kasvanut ihmisenä, saanut ihania uusia ystäviä, seurannut lasten selviytymistä vieraiden kielien ja kultturien kanssa, voittanut itseni useammin kuin kerran…
Toivottavasti kuitenkin pääsen jossakin vaiheessa vielä käymään Suzhoussa. Tietyt asiathan siellä ei ole vielä viimeistä niittiä saaneet. Onnettomuuden oikeuskäsittelyt jatkuvat.
Mutta elämä jatkuu ja katsotaan mitä se tuo tullessaan…
PS. Onnea myös sille kesäkuun lopussa Kiinassa virallistetulle tuoreelle avioparille... Harmi, että ne yuxiangqiebingit jäi nyt yhdessä syömättä!
