Eilen meillä kävi ayi perheineen, nyt myös mies oli mukana. Suloinen MengMeng oli kasvanut valtavasti ja oli aivan ihana michelintyttö.

 

Ayi toi Prinsessalle muiston itsestään. Hänen gugun eli isoisänsä tekemän rannekorun. Isoisä on aikoinaan tehnyt hänelle kaksi rannekorua, toinen niistä on nyt hänen vanhemmalla tyttärellään ja toisen hän halusi antaa muistoksi Prinsessalle. Varmasti paljon tunnearvoa ayille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Pakkasimme auton täyteen kaikenlaista meiltä Kiinaan jäänyttä tavaraa. Ayi oli aivan onnellinen kaikesta, varsinkin kerroskattilasta! Ja YanYan varsinkin keyboardista. Sinne meni rattaita, polkupyörä, Prinsessamopo, lämpöpattereita, astioita, mattoja, pyyhkeitä, tuoleja, pöytä ynnä muuta. Vaikka he eivät niitä itse käyttäisikään, niin jollakin tapaa niistä on heille apua. Myyvät tai käyttävät itse, sama se minulle.

 

Aika haikeaa ajatella, että ehkä emme enää näe häntä koskaan, sillä todella hänestä tykkäsimme. Koskaan (huom! todellakaan koskaan) minun ei hänen kanssaan tarvinnut menettää hermojani vaan pääasiassa hän toimi kuin ajatus. Jos hänellä olisi ollut mahdollisuutta opiskella, voisin kuvitella että hänestä olisi voinut todella tulla "jotain" sillä hän vaikutti hyvin älykkäältä ja järkevältä (valitettavasti se ei ole itsestään selvyys tässä maassa).

 

Ja kaikkein tärkeintähän oli se, miten hän tuli toimeen lasten kanssa. Hän oli aina pitkämielinen, ystävällinen, mutta osasi myös pitää Prinsessalle kuriakin. Kun pikku hiljaa oli oppinut ettei se pieni "minä tahtoo"-itku lasta tappanut. Hän luki Prinsessalle kiinalaisia kirjoja, lauloi lauluja ja yhdessä he lausuivat Prinsessan koulussa oppimia kiinalaisia loruja ja runoja. Hän jaksoi leikkiä Barbeilla, pukea nukkevauvoja, työntää vauvaa leikkivää Prinsessaa ympäriinsä ja mielellään kanteli häntä vielä 4-vuotiaanakin... Ayia itkettiin lomilla ja viikonloppuisin ja maanataiaamuisin kun hän tuli töihin se oli Prinsessalle onnenhetki.

Meillä on nyt ayin osoite ja hänellä meidän, ja tänä aamuna jo tulla tupsahti pinyineillä kirjoitettu viesti sähköpostiin J. Hän tietää myös tämän blogin osoitteen ja toivottavasti pääsee joskus kurkkaamaan kuvia (ei ole niin taattua että tavallinen kiinalainen näille sivuille pääsee).

 

Women dou hen xihuan ni ayi!