Sataa, sataa ropisee... sadetta on luvattu koko päiväksi ja siksi hyvällä omallatunnolla vietän kotipäivää pyykinpesun, lueskelun ja nettisurffailun välillä. Desperete Housewife on katsottu ja tuskin maltan odottaa ensi viikkoon...
MeNaiset lehdissä on viime viikkoina ollut mielenkiintoisia artikkeleita Aasiasta.
Uusimmassa Kiinan saavuttaneessa numerossa mainostettiin Finnairin lentoemäntien tekemää shoppailuopasta Aasiaan. Vilkaisin sitä kirjaa pikaiseltaan Helsinki-Vantaalla, mutta jätin hyllyyn. Hieman kyllä alkoi hymyilyttämään kun haastateltu lentoemäntä kertoi mielipidettään piraattituotteisiin. Tiedän nimittäin monta Finnairin lentoemäntien vakiokauppiasta esim. Pudongin kopiomarkkinoilla eli siis PIRAATTImarkkinoilla. Eräskin myyjä oli innokas myymään piraattikelloja Finnairin lentoemäntien erityishintaan... Hänellä on niiin monta hyvää lentoemäntäystävää, jotka aina tulevat tervehtimään ja ostamaan häneltä kelloja ja Paul Frank-vaatteita.... En muuten ostanut kelloa, sillä hinta oli aika kova piraattikellosta. En siis tarkoita sitä, että juuri haastateltu lentoemäntä on kauppiaan hyvä ystävä vaan ehkä jotkut muut.
-
MeNaisten expatpuolisoita koskeva juttu pari lehteä taaksepäin oli myös mielenkiintoinen. Toimittaja oli löytänyt haastateltavakseen kolme hyvin erilaista ihmistä. Ja erään haastatellun naisen kommentti siitä miten hänellä on nyt ympäristön hyväksymä syy (vauva) olla kotona miehen siivellä herätti aika paljon keskustelua ystäväpiirissäni. Tähänhän sitä monesti itsekin on ajautunut eli puolustelemaan valintojaan kun VAIN "elää miehen siivellä, lakkaa kynsiään ja shoppailee"...
Milloinkahan toimittajat löytävät ne expatpuolisot, jotka eivät tunne syyllisyyttä, kaipaa omaa uraa ja joudu puolustamaan tekemiään valintoja? Ei meitä kaikkia kiinnosta miltä CV:ssä näyttää nämä vuodet perheen koordinaattorina ja organisaattorina. Pienehkö otos ystäväpiirissä nimittäin toi esiin juuri tämän asian. Jotenkin artikkeli oli nostanut monen expatpuolisoystävän niskavillat pystyyn.
Onneksi meitä "ei niin uraorientoutuneita" äitejäkin löytyy. Voin kuvitella miten puolisopestiläisiin, joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jo omillaan, suhtaudutaan. Eihän minullakaan ole enää ympäristön hyväksymää syytä olla kotona kun kuopuskin on koulussa...
Minä en enää puolustele omia enkä perheeni tekemiä valintoja. Ne eivät kuulu kenellekään eikä muiden mielipiteet meidän valinnoistamme hetkauta. Meidän ei tarvitse kysyä lupaa muilta tekemiimme päätöksiin.
Nautin expatpuolisona olemisesta sillä tähän hommaan ei olisi jokaisesta!
