Pakkausta, neuloja, pakkausta, neuloja...

Niitä on luvassa tällä viikolla. Ja lupaan pistää kamaa kovalla kädellä kiertoon. Ayille menevä kasa kyllä kasvoi kovasti jo viikonlopuna aikana. Saimme myös mukavasti purettua lamppuja, kuntopyörän, Prinsessan sängyn jne...

Näin muuttoa järjestellessä toivoisin, että minulle olisi annettu hieman enemmän sitä tähtimerkilleni ominaista järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta. Välillä tuntuu, että teen ihan tyhjää työtä ja siirtelen vain samoja kamoja paikasta toiseen.

Ihania vauvauutisia kuului eilen. Kata sai potran pojan ja S:tä tuli isosisko! Onnea kaikille!!!!!!!!! Kuvan perusteella tosi söpöläinen. Esikoinen kylläkin tuumas, että kiinalaisen näköinen ;)... Ehkä ei nyt kuitenkaan... Vai voisiko ympäristöllä olla sellaista vaikutusta? Voisitko Kata ystävällisesti pullottaa sitä ihanaa vauvantuoksua ja toimittaa sen herra T:n mukana sitten tänne? Tai ehkä ei sittenkään kannata ottaa sellaisia riskejä...

-

Viikonlopun aikana mietin juuri miten perin juurin kyllästynyt olen tällä hetkellä Kiinaan. En jaksa innostua mistään ympärillä tapahtuvasta enkä kiinnitä huomiota edes niihin ihmeellisiin juttuihin täällä. On todellakin aika vaihtaa maisemia. Kiinalla ei enää tähän palaan ole minulle juuri mitään annettavaa. Kaipaan jotain uutta ja jännittävää, uusia maisemia, ihmisiä, haasteita... Kaipaan sitä alkuinnostusta ja ihmettelyä.

Neljä vuotta oli näköjään meille, tai ainakin minulle, erittäin tarpeeksi. Uskomattoman hyvin olen viihtynyt, kokenut hienoja ja vähemmän hienoja asioita, saanut ihania ystäviä ja tuttavia, päässyt taas askeleen enemmän sisälle Kiinaan ja nähnyt miten lapset ovat nauttineet täällä asumisesta. Suurin huoli onkin tällä hetkellä se, miten lapset selviävät jäähyväisistä Kiinaan ja ystävilleen ja sopeutuvat seuraavaan paikkaan, oli se sitten Suomi tai joku muu maa.

Pitääkin taas kaivaa esille kirja "Matkalaukkulapset".