Eilen kävi sitten Sino Santa Fen edustaja arvioimassa tavaramäärämme. Aikansa kierreltyään ja muistiinpanoja tehtyään hän totesi, että meillä on yli 15 kuutiota tavaraa. Yllätys, yllätys!
Kun kysyimme voisiko hän kertoa tarkemman kuutioarvion meille, hän sanoi,että hän EI SAA kertoa sitä meille vaan hän saa kertoa sen vain välikätenä (=välistävetäjänä) olevalle firmalle. Ja se firma sitten kertoo meille. Kertoo mitä kertoo, tuskin ainakaan sitä todellista kuutiomäärää.
Päätimme sitten lähettää osan tavaroista eli 7 kuutiota lentoteitse Suomeen ja kustannamme itse 20 jalan eli 30 kuution kontin ovelta ovelle periaatteella. Hintahaarukka liikkuu n. 2000 eurosta 7000 euroon.
Ajatelkaas, kun samalla rahalla millä me olisimme saaneet viedä ruhtinaalliset 15 kuutiota, saa firman ulkopuolella vietyä melkein kolme 30 kuution konttia! Tai ainakin kaksi ja puoli.
Firman nimellä kun on sellainen maine, että kaikkiin hintoihin (mm. asuntojen vuokrat, autovuokrat, kontit) tulee piip-lisä. Jossain mättää eikös vain? Ja varsinkin näinä säästökuurien aikana!
Okei, mutta tavoitteena olisi kuitenkin saada tavarat matkaan kesäkuun ensimmäisen viikon aikana.
-
Eilen saimme esimakua tulevasta. Täyttelimme käsi kipeänä viisumihakemuksia Intiaan. Olen kuullut, että byrokratia kukoistaa Intiassa, lappuja täytellään, valokuvia tarvitaan kymmeniä ja kymmeniä, jonotetaan, odotetaan, jonotetaan ja palataan tyhjin käsin alkupisteeseen tai seuraavana päivänä takaisin...
Jos ottaisi Intian ajan tavoitteeksi vihdoin ja viimein kehittää itsestä sellainen pitkämielinen, rauhallinen ja kärsivällinen ihminen... Säilöisi tämän tulisen ja kärsimättömän sielun jonnekin taka-alalle.
Luuletteko että minulla olisi edes pieniä mahdollisuuksia??
