Eilen sunnuntaina suuntasimme rouva T., rouva P. ja minä lasten kanssa Suzhoun huvipuistoon. Kovin usein siellä ei tule käytyä ja hyvin pian muistinkin miksi ei. Luottamus turvallisuuteen ei oikein pelaa. Onneksi sentään ovat aika tarkkoja pituusrajojen suhteen. Mitään ei onneksi kuitenkaan ole sattunut. Tarjonta on aika köyhää pienemmille eli alle 120 senttisille, mutta isommille eli yli 140 senttisille löytyy vaikka minkälaista vetkutinta. Parhaat eivät tietenkään kuulu pääsymaksuun vaan joudut maksamaan lisää 1-4 euroa. Tällä kertaa jonoja ei juurikaan ollut ja laitteisiin pääsi nopeasti. Suosituin laite ehdottomasti on karuselli, jota he mainostavat Kiinan suurimpana. Se on erityisen suosittu aikuisten kiinalaisten kesken ja pienet lapset saavatkin varoa jalkoihin jäämistä, kun aikuiset ryntäävät varaamaan parhaat hevoset...

Odottelin esikoisen kanssa muuta seuruetta. Meitä kuvattiin ja me kuvasimme.

Esikoinen koristaa satojen kiinalaisten valokuva-albumeja, sillä hänhän aloitti uransa Pekingissä 11 kuukautisena kiharahiuksisena blondina. Hiusten väri ei ole vuosien mittaan tummunut, joten mielenkiintoa riittää yhä. Nykyään hän kyllä osaa jo kieltäytyä innokkaimpien kuvauspyynnöistä, mutta joskus jopa suostuu kuvattavaksi.

Suzhou vilisee ammattilaiskerjäläisiä. Varsinkin Singalla päivystävä joukkio on erittäin ärsyttävä. Tännekin kerjäläisiä riitti:

En kai ymmärrä muodista mitään. Päivän karmein ilmestys oli hän. Luonnossa vielä tyrmäävämpi:

9.9.2007 oli kai hyvä päivä hääkuvien otolle. Onkohan Suomessa kukaan hääpari kuvauttanut itseään Linnanmäellä tai Suomen Tivolissa?

Ramasee...

Eilen oli pitkästä aikaa melko savusumuinen sää. Näkyvyys oli heikkoa ja kurkkuunkin kävi.

Huvipuistoreissun aikana keskimmäisen oli käynyt isänsä kanssa ostamassa uuden pleikkarin rikkimenneen tilalle ja metsästänyt bestiksensä eli Tristanin kanssa meille melkein sangollisen sammakoita. Harmi vaan, että olivat liian pieniä yksilöitä illalliseksi (teimme tylsääkin tylsempää palapaistia).

Seuraavaksi pakolliset siivousnurinat... Voi kuulostaa rasittavalta tämä minun siivoamisesta jauhaminen, mutta kun olet oppinut yli kolmen vuoden ajan 6-päiväiseen kotiapuun, niin ei ole helppoa palata lähes Suomen tasolle. Toki nykyäänkin saan kotiapua kolmena päivänä viikossa eli moppiin ei tarvitse tarttua, mutta silti tähän totutteleminen vie aikaa.

Esikoinen kapinoi. Ei vois vähempää kiinnostaa... I don´t care... Typerää... Ihan sama...

Mutta tästä lähtien viikkoraha täytyy ansaita. Onneksi on kaksi rahanhimoista jotka kilvan petaavat sänkyään, siivoavat leluja, täyttävät ja tyhjentävät astianpesukonetta. Kauankohan intoa riittää?

Edessä pari päivää yksinhuoltajaelämää, sillä honey pakkasi laukkunsa ja lähti pikakomennukselle Pekingiin. Tosi hauskaa. Eikä kuulemma ehdi edes shoppailemaan tuliaisia ja Oltermannia Jenny Loulta. Ihme touhua ;-).