Lauantaiaamuna olikin sitten aika ankea herätys.
Perjantai oli päätösjuhla riehakkaalle elämälle ruokineen ja juomineen. Lauantaiaamuna rouva T: tä ja minua odotti erilaiset haasteet. Kesä ja suomalainen ruoka ovat tehneet niin hyvää jälkeä, että oli aika suunnistaa neuloihin. Siis akupunktioneuloihin. Siis laihdutusakupunktioon.
Hieman arvelutti oma olotila. Päätä kolotti siihen malliin, että mietitytti jos pöydältä tuleekin äkkilähtö ja kehossa on kiinni yli 60 akuneulaa…
No hyvin se meni. Molemmat saatiin reilusti neuloja, neuloihin sähköä ja tehokkaat läskihieronnat uudella supertehokkaalla sulatusvoiteella. Lopuksi vielä elmukelmut ympärille niin eiköhän läskit sula…
Samassa huoneessa makasi jenkkirouva myös yltä päältä neuloissa, mutta hänellä oli neulat myös kasvoissa. Ryppyjen silottelua ilman kirurgin veistä! Onneksi itsellä ei ole vielä ryppyongelmaa vaan "pelkästään" läskiongelma.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Tänään sunnuntaiaamuna menimme myös neuloihin. Sama sats; neulat, sähköä, hieronta ja kelmut. Nyt oli eri neulojen laittaja ja pyöritteli niitä muutamaan otteeseen aika imakasti. Mutta kivulla ja tuskalla lähteköön se mikä on Dallaspullapitkoilla tullut!
Neuloista meinas tulla suorastaan kiire kotiin lapsukaisten luokse, sillä Suzhoun Sohvaperuna Veljeskunnalla (SSV) oli futismatsi Wuxissa ja sinne isäntäkin suuntasi. Parin viikon päästä on myös futista tiedossa, joten pitää kerätä sinne cheerleaderit kasaan!
Perjantaihin palaten. Meidän ayin viimeinen työpäivä oli perjantaina. Hieman oli haikeat tunnelmat, mutta onneksi saamme hänet lastenvahdiksi parin viikon päähän. Mielelläni maksoin hänelle tuplapalkan läksiäisiksi. Uusia ayiehdokkaita meillä on käynyt kolme ja se kolmas oli SE, jonka valitsimme. Ensimmäisellä oli kamalan kiero ja epäluotettava katse, toinen oli liian utelias ja röyhkeä, mutta kolmas vaikutti iloiselta ja aikaansaavalta. Toivottavasti vaan on tarpeeksi hajuton ja mauton eikä ole koko ajan liian lähellä. Huomenna sitten akupunktio-opintojen jälkeen saa alkaa opettamaan uutta ayia meidän tavoille. Huoh! Toivottavasti menee helposti.
Tein kuitenkin sitten sellaisen päätöksen, että tästä lähtien meillä käy ayi vain kolme kertaa viikossa! Tiedän, olen hullu! Katsotaan kuinka kauan kestän ja pärjään niin vähällä, kun olen viimeiset yli kolme vuotta saanut kotiapua kuutena päivänä viikossa…
Mutta ehkä on jo aikakin alkaa harjoitella normaalia elämää, ettei paluu Suomeen olisi liian rankka. Olen pohjimmiltani laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen, en pidä siivoamisesta enkä ole pilkku järjestyksen suhteen (vaikka monen muun asian suhteen pilkunviilaaja olenkin). Olen nauttinut sydämeni kyllyydestä siitä, ettei minun ole tarvinnut tiskata, tarttua imuriin ja moppiin saati hoitaa 5 hengen pyykkihuoltoa. Mutta on kai aika alkaa kannustaa lapsia omatoimisuuteen sillä olettaisin, että suomalaiset 11- ja 8- vuotiaat tekevät jo kotona jotain muutakin kuin sotkevat???!! Niin ja onhan se hyvää harjoitusta itsellenikin…
Tänään on mittarissa jo inhimilliset lukemat eli alle 30 astetta. Viime vuonna tähän aikaan oli vielä huomattavasti kuumempaa. Yleensä viileys tulee vasta lokakuun loman jälkeen. Mutta en valita, sillä kuumuus ja kosteus ei ole se mun juttu.
Taidankin alkaa väsäämään uuniin kaalilaatikkoa. Lapset varmasti hyppivät ilosta kattoon… Pitäisköhän heille tilata kotipizza?
