Hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ollaan. Taifuuni ei rantautunut odotetussa määrin ja pääsimme helpolla. Hyvä niin!

Tällä viikolla tapahtunutta:

Koulun ollessa suljettuna keskiviikkona varmuuden vuoksi, vietimme mukavan kotipäivän lasten kanssa. Ayillekin ilmoitin edellisenä iltana että voi pysytellä kotona. Saimme siis olla ihan omassa rauhassa. Mitä se rauha nyt meidän talossa olikaan. Moneen otteeseen piti vaihteeksi toimia tuomarina lasten selvitellessä välejään.

Jaanuskan omenapiirakkaa leivottiin ja se teki erittäin hyvin kauppansa.

Iltapäivällä meillä kävi sitten pianonsoiton opettaja tutustumiskäynnillä. Esikoinen kieltäytyi täysin osallistumassa moiseen hömpötykseen. Hänen mieleensähän ei mahdu kuin sellainen valkomusta (tai punasävyinen tai Kipstan sininen) nahkapallo. Keskimmäinen ja prinsessa ovat saaneet soittokärpäsen pureman ja innokkaina osallistuivat ensimmäiselle tunnille. Keskimmäiselle on luvassa 40 minuutin sessiot ja kuopukselle 20 minuutin. Varmasti näin ensi alkuun riittävät hyvin.

Opettaja on taiwanilaissyntyinen nuorehko nainen, joka on opiskellut ja suorittanut tutkintonsa Saksassa. Hän puhuu hyvää englantia ja sai lapset hyvin mukaan. Huomaa, että hänellä on kokemusta ja taitoa. Ja kuopuksenhan saa vaikka seisomaan päällään tarjoamalla ihania prinsessatarroja palkkioksi opitusta asioista ja kärsivällisyydestä...

Torstaina sain aamulla tekstiviestin, jossa minua houkuteltiin kuntosalille. Puolituntia keksin tekosyitä ja hyvän luulinkin keksineeni. Mutta ei auttanut vaan jouduin kaivamaan lenkkarit jalkaan ja lähtemään. Itse asiassa yllätyin ettei kuolema tullut vaan oli suhteellisen helppoa. Kuntohan on huono, mutta en kuitenkaan ollut aivan läkähtynyt. Kävelimme puoli tuntia matolla ja sitten vetkutettiin käsivarsia ja poljettiin jaloilla. Huomatkaa ettei termit ole hallussa, mutta olisikohan se ollut crosstrainer? Voi olla, että menen toisenkin kerran ja kolmannen. Nyt vaan haittaa tällaisia aktiviteettejä kolme kertaa viikossa olevat perinteisen kiinalaisen lääketieteen opinnot. On niin kiireistä, että tuntuu tunnit vuorokausista loppuvan, kun joutuu opiskelemaan, käymään itsekin neuloissa, viettämään sosiaalista elämää ja pitää huolta vielä perheestäkin (vaihtelevalla menestyksellä). Ja ayin hommiakin riittää minullekin asti.

Torstaina koululla oli OPEN HOUSE, tilaisuus jossa esiteltiin primaryn opettajat ja tulevaa ohjelmaa. Jotkut opettajat olivat paneutuneet asiaansa, mutta jotkut olivat selvästi liikenteessä ilman mitään valmisteluja. Samalla saimme opettajalistan ja sainkin ajatuksen käydä tapaamassa keskimmäisen kiinan opettajaa. Olen viime aikoina ihmetellut, että koskaan ei ole kiinasta mitään läksyjä vaikka tunteja onkin joka päivä. Lukukirjassa ja kahdessa tehtäväkirjassa oli pojalla vain muutama hassu merkintä. Opettajalta asiaa kysyttäessä hän kertoi läksyjä tulleen säännöllisesti. Missä mennään?? Tästä aiheesta paasaan oman aloituksen joku päivä kun on aikaa.

Eilen pääsin verestämään taas taitojani tikkien poistamisen jalossa taidossa. Naapurin poika ei suostunut lähtemään Kowlooniin sairaalaan vaan halusi minun ne poistavan. Välineistä meinasti olla ensin uupelo. Askartelusaksia ei oikein ole suunniteltu tikinpoistovälineiksi. Onneksi sitten löytyi teräväkärkiset pienet kynsisakset...

Illalla kävimme Jin Ji Laken rannalla syömässä ja toisella silmällä seurattiin vesi- ja valoshow´ta joka esitetään iltaisin.

Tänä aamuna leipäauto oli myöhässä. Juoksin viidentoista minuutin välein sitä katsomassa. Vihdoinkin se saapui Shanghaista ja ensi viikon leipävarastot saatiin täytettyä; on Bergsteigeriä, Käsestangeja, unikkoleivoksia ja herkkujakin kahvipöytään. Meillä tulee joka lauantai Shanghaista saksalaisen leipomon auto täynnä tuoreita leipiä, sämpylöitä jne. Ihanaa vaihtelua tämän paikkakunnan leipävalikoimiin.

Ai niin, tänään laitoin myös kyselyn Kiinalaisen uuden vuoden lomien suhteen. Mekö aikaisin liikenteessä? Ei toki, sillä aika monet ovat jo olleet vielä aikaisemmassa ja lennot Uuteen Seelantiin ovat pian kiven alla. Meillä on tarkoitus mennä kiertämään Etelä-Saarta kahdeksi viikoksi. Kaksi vuotta sitten kiersimme Pohjois-Saaren.