Tänään koitti se pitkään odotettu päivä. Lukukauden ensimmäinen koulupäivä!
Uskomatonta miten ne lapset kasvaa! Muistan koulunaloituspäivän vuonna 2004. Vanhimmaista jännitti todenteolla ja keskimmäinen oli kädet puuskassa ja itku kurkussa, kumpikin aivan ummikko ja tietämätön mitä tuleman pitää... Onneksi ei mennyt montaa päivää, kun molemmat jo lähtivät iloisina.
Tänään koululla vilisi pieniä ja isoja sinipaitoja. Puheensorina oli valtava, jostain kuului itkua ja jostain naurua. Saattelin prinsessan omaan luokkaansa Ms. H:n hoiviin (tänään hän muistutti enemmän opettajaa, kun piikkarit ja tyköistuva mekko olivat vaihtuneet "opettajamaisempiin"). Reipas ja innokas kindergartenilainen löysi heti paikan uudelle Minnie Mouse-repulleen ja meni aloittamaan päiväänsä piirtämällä. Tarkastelin uudelleen oppilaslistaa ja onnekseni huomasin, että tässä luokassa korealaisia ei ollut enemmistö. Kaksi äidinkielenään englantia puhuvaa löytyi. Täällä monesti voi olla lasten kansallisuutena amerikkalainen, mutta todellisuudessa lapsi on täysi kiinalainen ja osaa tuskin montaakaan sanaa englantia. SSIS:n oppilailla täytyy olla ulkomaalainen tai taiwanilainen passi.
Koululta sitten Starbucksille muiden äitien kanssa (paitsi sen, joka hakkasi sormet punaisina päättötyötään). Rentouttavaa... Tästä se taas lähtee. Kiireiset päivät, kun lapset ahertavat koulussa. Me aina ihmettelemme, kun Suomesta ystävät ja sukulaiset ihmettelevät kuinka saamme aikamme kulumaan. No problems, sen voitte uskoa!
Sitten suuntasimme ShiQuanJielle eli kymppikadulle eli baarikadulle. Rakkaalla lapsella monta nimeä. Päivisin siellä shoppailevat turistit ja expattien vaimot. Iltaisin ja öisin sen valloittavat turistit, poikamiehet ja expattien miehet. Tarjolla on siis juomaa ja seuraa. Itse olen onnistuneesti kiertänyt sen kaukaa iltaisin. Ei ole mitään hinkua sinne katsomaan, kun 6-kymppiset länkkärimiehet vonkaa 2-kymppisiä kiinalaistyttöjä. Se on sitä tosi rakkautta, joka siellä syttyy salamannopeasti kun setelinippua vilauttaa.
Mutta päivisin sieltä löytyy pari kivaa sisustusliikettä, dvd-kauppoja, vaatekauppoja (ei mitään kiinalumppuja) ja kenkäkauppoja.
Ihastelimme päivänvarjoja:
Shoppailimme Crocseja. Mielenhäiriö iski jälleen; Feikit olisin saanut 30rmb:llä Shanghaista, mutta nyt tuli ostettua aidot 7x kalliimmalla. Mutta enpähän ainakaan kannattanut piraattiteollisuutta:
Kotiin ehdin juuri sopivasti ennen kuin koulubussilla palasi kolme iloista lasta, jotka kilvan kertoilivat koulupäivästä.
Prinsessan ope oli ollut ihana. Ja he olivat leikkineet duck and goose´a.
Keskimmäisen päivän kohokohta oli ollut se, että nyt hänkin sai aikuisten lautasen ruokalassa ja ruoka oli ollut tosi hyvää. Tänä vuonna ruokalaan ja ruokalistaan on tullut paljon uudistuksia eli länsimaista ruokaa on enemmän tarjolla aasialaisen lisäksi. Toivottavasti narinat ruuan suhteen vähenevät. Mutta suomalaista kouluruokailua on joka tapauksessa ikävä!
Ja esikoisen kiinan tunnit oli olleet kivoja, sillä mitään ei ollut tarvinnut tehdä.
